Välitsekkaus! Oman navan ympärillä pyörimistä!

Tiimimme päätyi vaiheeseen, että kurssin puoliväli koitti ja sen myötä oli aika pohtia hiukan Seuraavia asioita: Missä olemme onnistuneet? Millaisiin asioihin tulee kiinnittää huomiota? Mitä meidän tulee tehdä jatkossa toisin? Onko tiimin työskentely ollut tehokasta?

Ennen oppitunteja olimme tehneet välipalautteet, joista Vikke oli nostanut sanoja yhteiseen käsittelyyn. Pääsimme todenteolla pyörimään oman napamme ympärillä kun asettelimme erilaisia kurssia kuvaavia sanoja paperille sen mukaan kuinka merkittäväksi ne olivat kurssin aikana osoittautuneet. Sanoissa erottuivat selkeästi positiiviset ja negatiiviset asiat. Näiden lisäksi mukana oli paljon sanoja, jotka koimme neutraaleiksi tai monimerkityksellisiksi. Näitä olivat esimerkiksi pienryhmä, vastuu ja suunnitelma. Lähelle napaa päätyi mm. seuraavia sanoja: uusi toimintatapa, totuttelu, mielenkiintoinen ja erilaiset näkökulmat.

Tämän käsittelytavan avulla saimme hyvin nostettua esille asioita, joihin meidän jatkossa tulee kiinnittää huomiota. Keskustelimme paljon ammatillisuudesta ja neuvottelutaidoista. Koimme, että tämän kurssin myötä vuorovaikutustaidot olivat todella päässeet koetukselle ja jokainen oli saanut oppia erilaisten näkökulmien yhdistämisestä. Joustavuus ja kompromissit ymmärrettiin avainasioiksi toiminnan sujumisen kannalta. Puhuimme myös siitä, kuinka ihmisten erilaiset mielenkiinnon kohteet voivat saada aikaan työtehtävien jakautumista epätasaisesti.

Keskustelun keskiöön nousivat lopulta kaksi erilaista aihetta: Johtajuus ja kiukuttelu. Keskustelimme siitä miten johtajuuden puuttuminen on välillä aiheuttanut haasteita kurssin etenemisessä. Osa koki tuntien ja suunnittelun edenneen välillä hitaasti ja epäjohdonmukaisesti. Päädyimme siihen, että jatkossa huolehdimme, että joku pitää tilanteessa langat käsissä ja ottaa kokoajan roolin. Näin asia pysyy hanskassa eikä rupattelu lähde liiaksi sivuraiteille. Koimme kuitenkin, että yksittäisen johtajan nimeäminen ei ole järkevää, sillä ajattelimme sen lisäävän mahdollisesti ”käskyttämistä” ja yhteisön jäsenten aseman epätasa-arvoistumista. Nyt vastuu onkin siis meillä yhteisesti. Pystymmekö pitämään huolen siitä, että joku todella ottaa aina tilanteen haltuun ja pitää huolen, että asiat tulevat käsitellyiksi? Haaste vastaanotettu.

Kiukuttelusta keskustelimme rakentavasti eri näkökulmista. Pitääkö kiukuttelua sietää ja onko se hyväksyttävää? Tulisiko minun toimia jossakin tilanteessa ammatillisemmin ja jättää nenän nyrpistely johonkin muuhun tilanteeseen? Kotiläksyksi jokainen sai tehtäväksi pidentää omaa pinnaa.

Leppoisaa viikonloppua!

- Emmi