Ketä meitä ny oli? Hä?

 Ulkona ilta on pian läpäisettömän musta. Hämärän viimeisellä hetkellä pääskyset lentävät kirsikkatarhojen yllä ja kaartavat kohti läheistä metsää. Sytytän kynttilän ja avaan työpöytäni ylimmän laatikon, joka liukuu päästämättä ääntäkään. Oloni on seesteinen ja keveä, kuin teekupistani kohoava lämmin höyry. Se kohoaa hiljalleen, maalaa eteeni hennon pyörteen ja sekoittuu ympäröivään ilmaan niin, ettei sen haihtumista edes huomaa. Nostan pöydälle kirjepaperia, mustepullon ja sulan. Sulka liukuu pehmeästi karhealla paperilla. "Au revoir, mes chéris!", kirjoitan ja katsahdan pimenevää taivasta. Kuu hohtaa kelmeänä ja saa kirsikkapuut näyttämään yksinäisiltä.

Hei, hyvä lukija. Minun nimeni on Hanna. Kuvailen itseäni luovaksi, sielukkaaksi ja sofistikoituneeksi. Läheiseni tunnistavat minut varmasti tästä kuvauksesta. Lempitaidemaalarini on Théodore Géricault, joka uhkarohkeasti käsitteli vaiettuja aiheita ja herätti teoksillaan niin kritiikkiä kuin ylistystäkin. Lempiruokaani on keitetty makaroni. Mottoni on "Mies meni kauppaan. Lapio.".

Ole hyvä, tee olosi mukavaksi ja anna luovuutesi virrata.
Lue blogiamme kriittisesti ja kysy jos on kysyttävää!

- Hanna

Heiij! Olen siis se kellä on monta lempinimeä. En jaksa luetella niitä, koska niitä on paljon. Oon sellanen lepposa ja ilonen posettaja, joskus olen saattanut myös urheilla. Kannatan Manua koska se on paras ja tämän lisäksi juon paljon teetä. Helpommin käy tää esittelykin kun kyselette aktiivisesti ja voin vastata sitte teitä kiinnostaviin kysymyksiin (myös itsestäni). Taiteelliset runoilut ja lainailut jätän ihan suosiolla niille ketä osaa sen paremmin.  Mottoni on: "mä oon mä"

-Iiro

Moi! Mä olen Sanni, meidän tiimin kuopus (mutta silti myös aika fiksu ja filmaattinen).Mä päätin etten vastaa ihan kaikkiin kysymyksiin ja vastailen suht lyhyesti koska muuten tästä tulis aika pitkä.. Mutta ihan näin perusesittelynä kengänkoko on 37, oon tällä hetkellä hulluna vihreisiin oliiveihin joita aiemmin inhosin ja tykkään tauluista, mulla on niitä aika paljon kotona esillä. Selkee. Haluisin myös joskus muuttaa Saksaan, oon aika Saksafani.  Mä oon se kielioppinatsi joka naputtaa yhdyssanavirheistä, mutta kirjotan kuitenkin ite puhekielellä kuten näkyy. Joskus myös savolla, mutta koitan välttää sitä. Oon myös kierrättäjänatsi, oon hulluntarkka kierrättäjä ja saarnaan muille siitä. Ja kannatan lautasen syömistä tyhjäksi – saarnaan myös jos joku jättää ruokaa syömättä. Kutsukaa siis vaan saarnaajaksi. Niin ja rakastan villasukkia! Ja matkustelua! Ja mäkkärin kananuggetit on täydellisiä kun ne on täysin pyöreitä. 

En tiiä monelta oon syntyny ja kello on jo liian paljon että voisin soittaa äitille ja tiedustella asiaa.. Mä en syö näkkäriä enkä voita, mutta jos söisin, niin laittaisin sen sille kuoppaselle puolelle. Onneks en syö niin ei tarvitse pohtia tätäkään asiaa päivät pitkät. Mietin tota salaista agenttinimee ja en millään keksiny, niin voisinko olla vaan joku istuva härkä tms? Toteemieläimenä on vompatti, koska vompatit on vaan maailman söpöimpiä elukoita. Ja ”joku asia minkä vaan harva tietää” –kysymys oli kans paha koska yleensä lörpöttelen omia asioitani pitkin maita ja mantuja, mutta kovin moni ei kai tiiä että oon ollu tanhukerhossa joskus lapsena. Ja oon siis ihan tosissani nyt. Ja olin kyl aika vakaasti sitä mieltä, että ensin oli kana. Ainakin siihen asti kunnes kirjotin sen tähän, nyt en ole enää niin varma. Ja tasa-arvonen avioliittolaki pitäs mun mielestä olla ihan itsestäänselvyys jo tällä vuosituhannella, keneltä se on pois että naapuri saa mennä rakastamansa ihmisen kanssa naimisiin?

Mä päädyin tälle alalle itseasiassa vähän vahingossa. Yksi tuttu tuli esittelemään yhteisöpedagogikoulutusta lukioon mun abivuonna, ja se houkutteli mut suklaan avulla paikalle katsomaan sen esitystä. En sen suuremmin alasta kiinnostunut, koska mulla oli selkeä tavoite päästä OKL:een. Opo kuitenkin lähes tulkoon pakotti mut hakemaan myös johonkin ammattikorkeakouluun, ja heitin sit ihan päästä että no laitetaan vaikka toi yhteisöpedagogikoulutus (mullahan siis ei ollut oikeesti juuri mitään tietoo mistä koulutuksesta on kyse tai mikä on yhteisöpedagogi). Pääsykokeet meni mun mielestä huonosti ja puhuttiin haastattelussa mm. mun silmäpusseista ja siitä, kuinka menisin mielummin muualle opiskelemaan. Ja vannoin itelleni että jos ”joudunkin” Mikkeliin niin olen täällä tasan vuoden ja lähen muualle opiskelemaan. Täällä sitä kuitenkin edelleen, kahden ja puolen vuoden jälkeen ollaan, ja hetkeäkään en ole katunut. Tää on parasta!

Vielä tähän esseevastaukseni loppuun haluaisin kommentoida kysymystä ”miksi kaupassa valitsee aina sen hitaamman jonon?”. Niin, kun sitä minäkin kysyn iteltäni harva se kerta kun kauppaan meen. MIKSI, ja ehkä tärkeempi kysymys, MIKSI AINA??

Tässäpä kaikki mitä musta tarvitsee tietää.

- Sanni

Hei minä olen Sanna! Tässä muutama fakta minusta:

Omistan aika paljon kenkiä ja hassua niissä on se, että niitä on myös erikokoisia, siis 36-39,5. Suurin osa taitaa kuitenkin olla 38? Synnyin kello kolmen jälkeen eräänä maanantaina. Näkkärillä voi menee aina sileälle puolelle. Junnuna kun leikittii agentteja mun pikkuserkku oli 007 ja kaveri oli 006. Mä olin sit 005. Hauska nykyään kun koulun intraan kirjautuessa mun tunnuksessa on 005 – oon siis taas agentti. Toteemieläimeni on mangusti, niiku Timon! En usko että elämällä on sen ihmeellisempää tarkoitusta. Ihmisellä on sielu, minun sieluun sattuu aina toisinaan. Maailmanloppua en tykkää miettiä, vaikka kaikenlaisia scifi –leffoja tykkäänkin katsoa.

Mun mielestä parhaimpia piirteitä meidän tiimiläisillä on nämä: Sanni on super organisoimaan asioita, Emmi osaa tehdä ilmapiiristä chillin kun ottaa itse asiat niin iisisti. Iiro on aika huomaavainen vässykkä, sellainen joka myöhästyy vain sen takia kun ajatteli tuoda kaikille teetä. Hanna osaa ajatella fiksusti silloinkin kun kukaan muu ei osaa. Olli taas sanoo ne järkevät asiat ja ymmärtää. Sini sen sijaan tietää aivan uskomattoman paljon asioita, joista mulla ei ole mitään hajua. Antti saa kaiken näyttämään yksinkertaiselta eikä turhaan stressaa.

En ihan osaa sanoa miten keksin lähteä yhteisöpedagogiksi. Luulin että halusin opettajaksi, mutta olen niin onnellinen että epäonnistuin Vakava –kokeessa ja päädyinkin tänne. Mun mielestä työssä on tärkeintä se, että siitä nauttii. Näiden opintojen aikana oon koko ajan ollut vain vakuuttuneempi siitä, että olen menossa oikealle alalle. Tää on just sitä mitä mun pitääkin tehdä. 

Jos kassalla on joku tuttu, niin ei se haittaa vaikka olisikin siinä hitaassa jonossa.

~Sanna

 
                                                            Mies. Visio. Tulevaisuus 


Arvoisa lukija. Minua kutsutaan monella nimellä, mutta olkoon nimeni Antti. Olen sofistikoitunut aristokraatti ja lempijuomani on vähintään 20 vuotta tammitynnyrissä kypsytetty karibialainen rommi. Ruuakseni kelpuutan villikaurista sekä muuta jaloa riistaa, jonka saalistamisesta huolehdin itse metsästysseuruueni kanssa. Muiden historian suurmiesten tavoin harrastan myös aika ajoin kasvissyöntiä.

Katson näköradiosta pelkästään elokuvahistorian suurimpia merkkiteoksia joita valtakunnallinen julkisen palvelun yleisradiotoiminta näyttää, kuten Luis Bunuelin Andalusialaisen koiran. Radiosta kuuntelen joko puheradiota tai muita asiaohjelmia sekä taiteessa suurin innoittajani on venäläinen 1900-luvun alun suprematismi, joista varsinkin Kazimir Malevitsin töillä on minuun voimauttava vaikutus. 

Elämänohjeeni perustuvat Waterloon taisteluun sekä Rooman paloon 64 jaa. Ideologisesti olen vasemmisto-orientoitunut ja suurimpana innoittajani toimii Slovenialainen filosofi Slajov Zizek. Koenkin olevani neomarxisti. Opiskelen kansalaistoimintaa ja nuorisotyötä, jotta voisin opastaa tulevaisuuden suurmiehiä rakentamaan yhteiskunnastamme tuhatvuotisen dynastian.

Kysykää kursailematta kaikki mieltänne askarruttavat kysymykset niin annamme teille kaipaamanne vastaukset.

-Antti 

Hei kaikki siellä!
Minä olen Olli ja
tässä olen mä

Äiti odotti
mua Särkänniemessä ja
sitten mä synnyin

Jyväskylästä
olen kotoisin mutta
nyt oon Mikkelis

mä opiskelen
yh-tei-sö-peda-go-giks
ja se on kivaa

mitäs kaikkee sit
itsestäni kertoisin?
no mitä mä syön?

Syön jätskiä vaik
kesät ja talvetkin kos
ka se on hyvää

mun Lempieläin
on pingviini koska ne
on class eikä swag

pelaan ja katson
elokuvia koska
lusmuan aina

lempisanani:
hippopotomonstroses-
quippedalio-

fobia on
ja se tarkoittaa että:
pelkää pitkiä

sanoja joskus
se vaikeuttaa haikujen
kirjoittamista 

En muutenkaan oo
täs kauheen hyvä nii et
älä tuomitse

vaan sen sijaan voit
sanoa mulle että
hei vaan ja herp derp

- Olli V. Heikkinen (1990-208X)

Tää kuva kertoo varmaankin aika paljon musta. Paulo Coelho tiivistää sen mitä mää pyrin välttämään. ”Meillä on taipumus pyrkiä vankeuteen, koska vapaudessa ei mielestämme ole rajoja eikä vastuuta.”

Perustietona voin mainita että nimeni on Emmi ja tulen Sastamalasta. Mulla on monta lempinimeä, joista lemppareina voin mainita Hinurin ja Pihturin. Oon äärimmäisen huoleton ja hölmö. Näissä piirteissä varmaan näyttäytyy mun vahvuudet, mutta myös heikkoudet.  Jouduin kertaamaan jo eskarin, ja se kuvaa mua aika hyvin. Tykkään kovasti syömisestä ja kämppiksen mukaan syön ammatikseni. Herkkujen suhteen mulla on iilimadon selkäranka. Oon yleensä kovin onnellinen ja siihen mun käsittääkseni tässä elämässä pyritään. Käytän aika paljon energiaa siihen, että tää tarkoitus toteutuu. Liikunta, kaverit ja luonto on mulle tärkeitä juttuja. Nyt en osaa kertoa itsestäni enempää. Kysykää, vastailen mielellää ja yleensä mua voi myös lukea ku avointa kirjaa.

- Enmi

Olen Sini, Pou up-tiimin mellakkakettu ja aktivismin asiantuntija. Vapaa-ajallani neulon, virkkaan, pyörin järjestöissä, ja olen Mikkelin kömpelöin capoerista. Tatuoinnit ja lävistykset on kivoja. Jalat ovat kokoa siro 40. Puhun viittä kieltä, eli molempia kotimaisia, sekä englantia, venäjää ja viroa. Virossa myös asuin puolisen vuotta vaihto-opiskelijana.

Tälle polulle olen oikeastaan lähtenyt jo paljon ennen juuri tämän koulutuksen alkua. Vuonna 2007 päätin, että elämä alkaa 17-vuotiaana. Jätin silloisen (huonon) parisuhteeni taakseni, liityin Vasemmistonuoriin ja hulahdin korviani myöten järjestöjen maailmaan. Sittemmin olen toiminut myös muissa järjestöissä, eli ns. annoin pikkusormen ja käsi on mennyt ainakin kyynärpäätä myöten. Tulevaisuudessa toivon työllistyväni järjestömaailmaan, tai johonkin sellaiseen toimeen jossa voin vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin.