Välitsekkaus! Oman navan ympärillä pyörimistä!

Tiimimme päätyi vaiheeseen, että kurssin puoliväli koitti ja sen myötä oli aika pohtia hiukan Seuraavia asioita: Missä olemme onnistuneet? Millaisiin asioihin tulee kiinnittää huomiota? Mitä meidän tulee tehdä jatkossa toisin? Onko tiimin työskentely ollut tehokasta?

Ennen oppitunteja olimme tehneet välipalautteet, joista Vikke oli nostanut sanoja yhteiseen käsittelyyn. Pääsimme todenteolla pyörimään oman napamme ympärillä kun asettelimme erilaisia kurssia kuvaavia sanoja paperille sen mukaan kuinka merkittäväksi ne olivat kurssin aikana osoittautuneet. Sanoissa erottuivat selkeästi positiiviset ja negatiiviset asiat. Näiden lisäksi mukana oli paljon sanoja, jotka koimme neutraaleiksi tai monimerkityksellisiksi. Näitä olivat esimerkiksi pienryhmä, vastuu ja suunnitelma. Lähelle napaa päätyi mm. seuraavia sanoja: uusi toimintatapa, totuttelu, mielenkiintoinen ja erilaiset näkökulmat.

Tämän käsittelytavan avulla saimme hyvin nostettua esille asioita, joihin meidän jatkossa tulee kiinnittää huomiota. Keskustelimme paljon ammatillisuudesta ja neuvottelutaidoista. Koimme, että tämän kurssin myötä vuorovaikutustaidot olivat todella päässeet koetukselle ja jokainen oli saanut oppia erilaisten näkökulmien yhdistämisestä. Joustavuus ja kompromissit ymmärrettiin avainasioiksi toiminnan sujumisen kannalta. Puhuimme myös siitä, kuinka ihmisten erilaiset mielenkiinnon kohteet voivat saada aikaan työtehtävien jakautumista epätasaisesti.

Keskustelun keskiöön nousivat lopulta kaksi erilaista aihetta: Johtajuus ja kiukuttelu. Keskustelimme siitä miten johtajuuden puuttuminen on välillä aiheuttanut haasteita kurssin etenemisessä. Osa koki tuntien ja suunnittelun edenneen välillä hitaasti ja epäjohdonmukaisesti. Päädyimme siihen, että jatkossa huolehdimme, että joku pitää tilanteessa langat käsissä ja ottaa kokoajan roolin. Näin asia pysyy hanskassa eikä rupattelu lähde liiaksi sivuraiteille. Koimme kuitenkin, että yksittäisen johtajan nimeäminen ei ole järkevää, sillä ajattelimme sen lisäävän mahdollisesti ”käskyttämistä” ja yhteisön jäsenten aseman epätasa-arvoistumista. Nyt vastuu onkin siis meillä yhteisesti. Pystymmekö pitämään huolen siitä, että joku todella ottaa aina tilanteen haltuun ja pitää huolen, että asiat tulevat käsitellyiksi? Haaste vastaanotettu.

Kiukuttelusta keskustelimme rakentavasti eri näkökulmista. Pitääkö kiukuttelua sietää ja onko se hyväksyttävää? Tulisiko minun toimia jossakin tilanteessa ammatillisemmin ja jättää nenän nyrpistely johonkin muuhun tilanteeseen? Kotiläksyksi jokainen sai tehtäväksi pidentää omaa pinnaa.

Leppoisaa viikonloppua!

- Emmi

Po-po-po-po..

Innostuin todella iPadista ja iMoviesta ja tein lisää trailereita. Ensimmäinen on ihan meidän tulevista pop up -nuorisotiloista, joita pidämme 2.12. Urheilupuiston koululla, 9.12. Mikael koululla, 10.12. Mikkelin lukiolla sekä 12.12. Esedulla Otavankadun toimipisteessä. Pop up -nuorisotila on siis tilapäinen ja siirrettävissä oleva nuorille tarkoitettu ajanvietepaikka. Meidän pop up -nuorisotila viipyy aina yhdellä koululla vain yhden päivän ajan. Reilu kauppa sponsoroi meille kahvit nuorisotilalle, mikä on aika siisti juttu!

Meillä on tarkoitus kerätä tietoa nuorten vaikuttamismahdollisuuksista nuorilta itseltään rennon yhdessäolon kautta. Siinä sivussa pyrimme myös parantamaan kouluviihtyvyyttä, viemme lisäksi nuorten ajatuksia eteenpäin kaupungin päättäjille.

Ja koska kuvamateriaali löytyi reilusti, enkä halunnut heittää mitään hukkaan tein vielä yhden trailerin. Meillä on tosiaan pop up -nuorisotilalla paljon erilaisia älypelejä. Itse olen kovin huono niitä ratkomaan, mutta meillä on joukossa yksi mestari: Iiro.

Ei mulla muuta, nämä videot vain ajattelin jakaa

~Sanna

Ajankohtaista nuorisotyössä, Anjalassa (Kouvolassa) ti 25.11.2014

Päivämme alkoi jo kuudelta kun suuntasimme kohti Kouvolaa ja Anjalankoskea! Kaikki ryhmästämme lähtivät matkaan virkeinä ja intoa puhkuen. Pimeällä tiellä ajaminen oli vaarallista mutta Kokkonen ja Saastamoinen sai kalliit lastit turvallisesti perille. Kaksi tuntia myöhemmin aamupala odotti meitä lämpöisenä vastassa.

Nuorisokeskuksen työntekijät antoivat hyvin vapaat kädet pop up -nuorisotilan luomiseen. Pleikkari, sohvat, fatboyt, joulukuusi, lakanat, älypelit sun muut saatiin alkuhäslingin jälkeen paikoilleen.  Joulukuuseen koulutuksen osallistujat saivat ripustaa omia visioitaan nuorisotyön tulevaisuudesta. Fiilislakana oli kuulumisia varten ja molempiin tuli kivasti tuotoksia. Olimme tehneet kyselyn nuorisotyöntekijöitä varten heidän osaamisen päivittämisen tarpeistaan. Kyselyyn pystyi vastaamaan qr-koodin kautta netissä tai perinteisesti paperilla. Puhujina tapahtumassa oli mm. OKM:n edustaja Georg Henrik Wrede ja nuorisotyön edustajia esim. Kouvolasta ja Lappeenrannasta.

Meitä pidettiin kuin kukkia kämmenellä, saatiin massut täyteen ruokaa useaan otteeseen. Kello 15 jälkeen pakattiin pop up autoihin ja lähdettiin huristelemaan kohti Mikkeliä. Paluumatka oli yhtä valoisa kuin menomatkakin. Likainen ikkuna kiusasi kuljettajia. Kaikesta huolimatta kuljettajat Karjalainen ja Heikkinen ajoivat turvallisesti takaisin kotiin. Päivämme päättyi lopulta kello 18.

Kaiken kaikkiaan päivä oli antoisa mutta olisimme toivoneet enemmän vapaa-aikaa osallistujille jotta olisimme saaneet heihin enemmän kontaktia. Isot kiitokset Anjalan työntekijöille ja erityisesti Pasi Hedmanille. Odotamme innolla seuraavia pop uppeja!

Joulunmielisin terveisin,

Iiro ja Sanni

Testing testing testing

Tänään kokeiltiin minkä näiköinen pop up -nuorisotilasta oikein tulee kun sen kasaa konkreettisesti - eikä siis vain ajatuksina. Kokeilu tapahtui kasarmin kampuksella A-rakennuksessa. Jälkeenpäin ajatellen olisi tietenkin voinut viedä tilan vaikka Dexiin, jolloin ihmisiä olisi enemmän käynyt pyörimässä. No. Testattiin kuitenkin ja huomenna on hyvä lähteä Kouvolaan fättäreiden ja älypelien kanssa! Kello soimaan viideltä :S

Tässä pieni klippi tästä päivästä!

T. Sanna

Terveisiä Saksasta!

Kaikki mielipiteet tässä kirjoituksessa ovat kirjoittajan omia, eivätkä siten edusta Pou up-tiimin tai Mamkin virallisia kantoja.

Kuten aiemmassa vietissäni kerroin, lähdin tosiaan viime viikon torstaina Saksaan tekemään lehtijuttuja mielipidelehti Liberolle (www.liberolehti.fi). Olen tällä matkalla myös havainnoinut erilaisia yhteisöjä ja niiden yhteisöllisyyttä. 

Yksi tällä matkalla kohtaamistani ryhmistä, jonka haluan nostaa tähän kirjoitukseen ovat Euroopan ulkopuolelta Saksaan (ja myös muualle Eurooppaan) saapuvat siirtolaiset. 

Siirtolaisuus on ilmiönä moniulotteinen ja monimutkainen. Eurooppaan tullaan monista eri syistä ja monia eri reittejä. Ihmiset pakenevat sotaa, sortoa, vainoa, ilmastonmuutoksen seurauksia, köyhyyttä ja yleistä näköalattomuutta Eurooppaan, joka kohtelee heitä kuin roskia.

Berliinissä kohtasin niin paperillisia, kuin paperittomia siirtolaisia. Paperiton siirtolainen on henkilö, jolla ei ole virallista dokumenttia, esim. oleskelu- tai työlupaa, joka "oikeuttaisi" hänen oleskelunsa ks. maassa. Lisäksi tapasin saksalaisia, jotka auttavat siirtolaisia, kuka milläkin tavalla.

Sanotaan, että uskovaisten eväät ovat yhteisiä. Tämän huomasin myös sunnuntain tapaamisessa, jossa oli tarjolla ruokaa pientä lahjoitusta vastaan. Vapaaehtoisten joukko oli tullut paikalle jo aamukahdeksalta, jotta siirtolaisten ja tukijoiden joukko saisi aamupalan ja lämpimän aterian.

Valehtelisin, jos väittäisin etteivät sunnuntaina kuulemani tarinat koskettaneet minua. Euroopalla ja EU:lla on vielä pitkä matka kuljettavana ihmisoikuksien yhtäläisen toteutumisen suhteen. Romanikerjäläiset nukkuvat puistoissa ja leirintäalueilla, joskus pienten lastenkin kanssa, koska heitä ei päästetä asettumaan muualle. Muutamat paikalliset seurakunnat auttavat ja suojelevat kodittomia siirtolaisia mm. majoittamalla näitä. Lisäksi siirtolaiset ovat vallanneet asumiskäyttöön tyhjillään seisseen entisen koulun. Koulun ulkopuolella partioi poliisi ja kesällä koulu yritettiin tyhjentää ja sen asukkaat karkoittaa.

Eurooppa on kylmä paikka. Joskus ihmisiä kuolee, koska heidät käännytetään pois terveyskeskuksista ja sairaaloista. Esimerkiksi tilaisuudessa puhunut romaninainen kertoi yhden hänen ystävistään kuolleen paikalliseen puistoon, koska häntä ei otettu sairaalaan. Paperittomilla taas ei ole mitään asiaa sairaaloihin, sillä koskaan ei voi tietää, hälyttääkö hoitaja poliisin paikalle, kun selviää, ettei potilaalla ole henkilöllisyyspapereita. Vain harvat, useimmiten vapaaehtoiset, auttavat, ja tämäkin tapahtuu lähinnä virallisten klinikoiden ulkopuolella. 

Ruma totuus on, että meillä eurooppalaisilla on suuri vastuu siitä, miksi nämä ihmiset ovat Euroopassa. Juuri meidän suuryrityksemme jenkkien ja muiden rinnalla imevät kuiviin mm. eri Afrikan maiden luonnonvaroja, korruptoivat hallintoa, ja tuhoavat ympäristöä. 

"Älkää surko, järjestäytykää." Totesi jo Joe Hill (k.1915), yhdysvaltalainen ruotsalaisperäinen ay-organisoija seuraajilleen saatuaan kuolemantuomion. Saman ovat oivaltaneet myös Saksaan tulleet siirtolaiset. Paikalla oli edustajia useista eri siirtolaisten oikeuksia ajavista järjestöistä, ison osan näistä olivat perustaneet siirtolaiset itse.

Sorretuille yhteisöille erityisen tärkeää on joukkovoima ja sorron tunnistaminen myös oman viiteryhmän ulkopuolella. Siirtolaiset ilmoittivatkin, että heidän on menestyäkseen kamppailussaan toimittava yhdessä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen, sekä vammaisten kanssa. Kohtaavathan he kaikki sortoa ja syrjintää tässä yhteiskunnassa. Yhteinen ääni on kuuluvampi. 

Nyt olen Frankfurtissa. Huomenna ja sunnuntaina havainnoin vähän erilaista yhteisöä. Meitä, joita huolettaa Troikan hallinnoiman, talouskurin kurjistaman Euroopan tulevaisuus. Viemme viestimme myös Euroopan Keskuspankille, kippaamalla sinne laatikoittain huonoja asioita. 

Tästä kerron kuitenkin lisää ylihuomenna tai ensi viikolla, kun esittelen reissuani muulle Pou up-tiimille. 

Fight the power!

-Sini- 

(Un)ordnung

Guten Tag!

Tänään meillä oli saksalaisen Ordnungintäyteinen päivä. Työtä oli paljon ja sitä tuli myös tehtyä. Soitimme viimeisiä puheluita siitä, että pääsemme vierailemaan haluamaamme yhdistykseen sekä toteuttamaan pop-up nuorisotilaa niissä paikoissa joissa olimme suunnitelleet. Haasteita tuottivat etenkin muuttuneet päivämäärät ja yhteyshenkilöiden vaihtelevat aikataulut. Valmistelimme myös lehti-ilmoitusta tulevista pop-up nuorisotiloista Mamkin tiukkaa sensuuriyksikköä varten. Emme olleet oikein varmoja millainen juttu meidän tulisi kirjoittaa, joten oli vaikeaa miettiä mihin suuntaan lehtijuttua muokkaisi. Aikatauluun oli merkitty tälle päivälle vain pop-up nuorisotilojen suunnittelua ja blogiimme saapuneiden kysymysten pohtimista, mutta sieltä täältä löytyi uusia tehtäviä, jotka pitäisi hoitaa mahdollisimman pian. Muutamat hahmottelivat omanlaistaan listaa siitä, mitä ehkä tulisi tehdä tämän päivän aikana. Listoista huolimatta uusia pikkujuttuja tuli mieleen päivän edetessä, ja tuntui siltä kuin tehtäviä olisi miljoona, emmekä saisi mitään aikaiseksi.

Niin sanotuissa kriisitilanteissa yhteisöllisessä työskentelemisessä on sekä hyvät että huonot puolensa, etenkin työskennellessä tuttujen ja läheisten ihmisten kanssa. Toimintatavoista ja yleisestä ilmapiiristä riippuen läheisille ihmisille saattaa olla jopa vaikeampaa mainita yhteisön tai yksilön toiminnan epäkohdista kuin sellaisessa tiimissä, jossa jäsenet tuntevat toisensa vain työn kautta. Tiimiläisten persoonallisuudet tulevat esiin etenkin silloin, kun ryhmällä ei olekaan selkeää johtajaa, mutta asioita pitäisi saada tehtyä. Työskentelytavat voivat erota toisistaan suurestikin. Erilaisten roolien omaksuminen puolestaan vaikeuttaa työskentelyä siten, että hiljaisempien tai vetäytyvien ideat saattavat jäädä äänekkäämpien ja jopa päällekäyvien tiimiläisten puheen alle. Rooleihin jumiutuminen saattaa puolestaan aiheuttaa kireyttä työryhmän sisällä. "Taas se tekee noin" on ajatus, joka nousee mieleen pinnan kiristyessä.

Tasa-arvoinen tiimi on sekä vahvuus että heikkous. Tasa-arvoisuus ja demokraattisuus antaa mahdollisuuden sille, että jokainen saa äänensä kuuluviin. Epävarmuuden keskellä tai mahdollisissa ristiriitatilanteissa kaipaisi kuitenkin sellaista ihmistä, joka nimeäisi vastuuhenkilöt ja kertoisi selkeästi kaikki asiat, joita täytyy tehdä. Työyhteisön aineeton pääoma koostuu kolmesta osa-alueesta - samoin kuin voisi sanoa että ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, jossa jokainen osa-alue vaikuttaa toisiinsa. Nämä aineettoman pääoman kolme osa-aluetta ovat sosiaalinen pääoma (johtaminen, yhteisöllisyys), psykologinen pääoma (yksilön henkinen kunto) sekä rakennepääoma (organisaation toimivuus, työn hallinta ja oppimiskyky). Sosiaalinen pääoma yhdessä muiden kanssa edistää yhteisön toimivuutta sekä yksilöiden työhyvinvointia. Tämän vuoksi tasa-arvoisessa yhteisössä täytyy panostaa moniin asioihin: niin yhteisöllisyyden ja toimivan, demokraattisen johtamismallin luomiseen kuin yksilön hyvinvointiin. (Larjovuori & Manka 2013.)

Päivän päättyessä otimme esiin aamun listahahmotelman niistä asioista, joita meidän piti päivän aikana hoitaa. Kävimme listan läpi yksi kohta kerrallaan ja kirjasimme ylös jos emme ole vielä saaneet hoidettua asiaa loppuun. Siitä huolimatta, että aamulla pakka oli sekaisin ja joukostamme puuttui Saksan-kirjeenvaihtaja sekä kulinaristi, onnistuimme saavuttamaan päivälle määritetyt tavoitteet ja pystyimme lähtemään pää pystyssä kohti uusia haasteita.  

Video, joka tiivistää Pou Up -tiimin tämänpäiväisen työskentelyn

(sekä työyhteisön haasteet). Tosin meidän tiimissähän ei ole henkilöitä,
joilla olisi tapana käyttää tehokasta työaikaa kikkailuun...

- Antti ja Hanna

Lähteet:

Larjovuori, Riitta-Liisa ja Manka, Marja-Liisa 2013. Yhteisöllisyydellä menestykseen - opas työpaikan sosiaalisen pääoman kehittämiseen. PDF -tiedosto. Päivitetty 27.3.2013. Luettu 18.11.2014.

Mitä on kansalaistoiminta?

Tämänkertaisessa Pou Up-pow-wowissa pohdimme kansalaistoimintaa ja mitä se edes on? Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön opintojen kolmantena kuluvana vuotena onkin hyvä selvittää, mitä tämä yhdyssana oikein meinaa.







Kansalaistoiminnalla tarkoitetaan kansalaisen toimintaa yhteiskunnassa. Pääsääntöisesti kansalaistoiminnaksi mielletään erityisesti kansalaisten erilaisissa järjestöissä tai yhdistyksissä. Usein myös mielletään, että nimenomaan vain vapaaehtoinen kansalaistoiminta on kansalaistoimintaa.

Euroopassa nykymuotoisen kansalaistoiminnan synty ajoittuu 1700-luvun loppupuoliskolle, jolloin luotiin pohjaa puolue- ja yhdistystoiminnalle, sekä seuroille. Organisoijina toimivat mm. talonpojat, naisasianaiset, nuoriso ja raittiusväkikin. Sotien jälkeen kansalaisjärjestöjen tarve kovan työn vastapainoksi kasvoi entisestään ja 60-70-luvulle tultaessa poliittiset järjestöt kokivat nousukautta, erityisesti nuorisopolitiikan osalta. 80-luvulla kiinnostus politiikkaan kuitenkin kääntyi laskukäyrään ja järjestökentät alkoivatkin koostua pitkälti harrastus-, kulttuuri- ja liikuntaseuroista.

Kansalaistoiminnan keskuskentiksi mielletään usein seurat, järjestöt ja yhdistykset. Kuitenkin, erityisesti nykyään, on epämuodollinen kansalaistoiminta nousussa (Harju, 2010). Nykyiset sukupolvet ovat alkaneet luoda toimintaa itselleen ryhmissä ilman, että ryhmän täytyisi rekisteröityä yhdistykseksi tai järjestöksi. Tällainen toiminta lisää vapautta harjoittaa toimintaa ilman kontrollia ylemmiltä tahoilta.

Mitkä sitten ovat kansalaistoiminnan rajat? Periaatteessahan kaikki julkinen toiminta, jota kansalainen harjoittaa yhteiskunnassa voisi olla "kansalaistoimintaa". Onko toimiminen kotikunnan urheiluyhdistyksen hyväksi enemmän kansalaistoimintaa kuin toimiminen eduskuntapuolueessa? Entä äänestäminen seurakuntavaaleissa tai lumien kolaaminen orpokoirien hyväksi? Onko poliisin tai palomiehen työ kansalaistoimintaa?

Itse miellän kansalaistoiminnan osaksi yhteisön hyväksi työskentelemistä. Työskentelemistä, jota harjoittavat pääosassa ns. siviilikansalaiset. Sen tulee tapahtua yksilön omilla ehdoilla ja yhteisön edun mukaisesti niin, että jokainen yksilö saa tuntea kokevansa olla osa yhteisöä ja mahdollisuuden vaikuttaa yhteisön toimintaan. Halukkuus kansalaistoimintaan tulee lähteä yksilöstä itsestään, jolloin syitä toimintaan osallistumiseen voi taas olla monia: yhteisön olojen parantaminen, kanssakäyminen yhteisön jäsenten kesken tai toiminnasta saatava mielihyvä. Joka tapauksessa toiminnan takana on aina jotain, joka ajaa yksilöä toimimaan. Tällöin pakottaminen kansalaistoimintaan on mahdotonta, ellei se jollain tavalla palvele yksilön omia intressejä.

Parasta kansalaistoiminnassa kuitenkin on, että kenellä tahansa on oikeus harjoittaa sitä. Jokaisella meistä on oikeus vaikuttaa yhteisönsä asioihin ja alkaa toimia yhteisön hyväksi. Perustuslakimme jopa kannustaa sellaiseen. On onni, että osaltamme kuka tahansa meistä pystyy toimimaan yhteisössä ja vaikuttamaan sillä yhteisön toimintaan rajattomin keinoin, vaikkapa haravoiden tai pesäpalloa pelaten.

Olli Heikkinen
(kirjoittaja on Pou Up-tiimin täysiverinen jäsen)

LÄHTEET:
Harju, Aaro 2010 Puheenvuoro kansalaisyhteiskunnan tulevaisuudesta. Sivistysliitto Kansalaisfoorumi
Muukkonen & Salmejoki 2014 Järjestöjen tulevaisuus 2022. Kansain Sivistystyön liitto KSL ry

You ask, we answer!

Moimoimoi

Ajateltiin tehdä pienet esittelyt itsestämme! Ja toteutetaan se sillä tavalla että Te saatte kysyä meiltä kysymykset, joihin me sitten vastaillaan. Tämän kirjoituksen kommentteihin voi laittaa kysymyksiä tulemaan. Ensiviikolla saatte sitten tietää,

ELI KYSYKÄÄ!

Kysymysten äärellä

Tänään työstettiin kaikkea pientä näkyvää olennaista, kuten mietittiin Anjalan reissun ja pop up-nuokkarin kyselyitä, sekä piirusteltiin meille logo. 

Logosta tuli hieno ja se on miun ja Ollin käsialaa. Emme paljasta sitä kuitenkaan ihan vielä. 

Kyselyiden työstäminen oli veikeää. Meidän pitäisi Anjalassa saada koulutukseen osallistuvilta kaikenlaista infoa, jota Mamk ja Koulutuskeskus voisivat käyttää omassa toiminnassaan ja sen suuntaamisessa työelämäkontakteille. 

Tänään oli ilo huomata myös se, miten hyvin osataan jakautua tarvittaessa. Meitä on kahdeksan, eli meistä saa aika monta erilaista tiimiä aikaiseksi. Tänään toimittiin lähinnä 3-3-2 muodossa. 

Miua kieltämättä vähän jännittää tällä hetkellä. Edessä on n. 1,5 viikon irtiotto koulusta, kun lähden Saksaan ihmettelemään paikallista kanslaistoimintaa ja kirjoittamaan siitä juttuja mielipidelehti Liberoon (www.liberolehti.fi). Tuota reissua on tarkoitus dokumentoida myös tänne, sekä esitellä sitä paluuni ja Anjalan keikan jälkeen ryhmälle myös syvemmin. 

Saksasta kerron lisää kunhan pääsen perille, eli loppuviikosta. 

Saa nähdä miten käy.

-Sini- 

POPOPOPOPOPO

Pop Uppia ja kaikkea ja jee!


Tänään päästiin monissa hommissa mukavasti alkuun, jees! Pop Up -nuorisotilan suunnittelu lähti kunnolla liikkeelle ja keksittiin mm. mahtava VILLIEN IDEOIDEN JOULUKUUSI! Tämän vaikuttamismenetelmän neitsytmatka koetaan muutaman viikon päästä Kouvolassa. Aika huippua.
Suunnittelimme myös mitä kaikenlaista härpäkettä nuorisotilaan haluamme viedä, jotta siellä olisi mahdollisimman viihtyisää. Luvassa on kaikenlaista viihdykettä aina pleikkarista lähtien! Sovimme myös, että teemme Pop Up -nuorisotilasta lehdistötiedotteen, jota jo tuntien aikana kirjoittelimmekin.


Päivän aikana pääsimme myös kiinni paneelin syrjään. Ideoimme mitä eri järjestöjä ja toimijoita haluamme paneeliin mukaan ja millaisiin kysymyksiin toivomme heiltä vastauksia. Keskustelimme yhteisöllisyyteen ja vaikuttamiseen liittyvistä teemoista ja tutustuimme nuorisobarometrin kautta siihen millaisia ajatuksia nuorilla on näistä teemoista. Hyödynsimme kysymysten suunnittelussa myös barometrissa saatuja tuloksia.


Päivä oli kaikenkaikkiaan aika touottelias ja Iirokin parkkeerasi hyvin monta kertaa!

Mikä ihmeen Pou Up?

Oltiin nörväämässä (=opiskelemassa) koulun koneilla kun muiden KN12-ryhmäläisten kansainvaellus alkoi ympärillämme. Yhtäkkiä, aivan out of the blue meille sateli miljoonittain kysymyksiä "mistä nimi pou up tulee??". Niimpä päätimme jakaa tämän hienon tarinan kaikille niin ettei kenenkään enää tarvitse vaivata pientä päätään asialla.

Oli siis eräs syksyinen lokakuun aamu, kun suunnittelimme kurssin sisältöä. Saimme idean perustaa pop up -nuorisotiloja kouluihin. Iiro "the hair" Vainonen toimi kirjurina ja pop upin sijaan luuli, että kyseinen toiminto on "pou up". Niimpä meidän kaikkiin dokumentteihin oli kirjattu Iiron toimesta pou up. Sen jälkeen he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti ja sen pituinen se.

Terkut kaikille ihanille ja miljoonille blogimme seuraajille!

- Sanni

Yhteisöllisyys - katoava luonnonvara?

Heissulivei!

Täällä kirjoittelee Sanni ja Iiro. Päätettiin pohtia tänne meidän mietintöjä viime keskiviikolta sekä tältä maanantailta, kun kuunneltiin Viken (mentorin) viisauksia. Ja hyviä viisauksia olikin! Oltiin siis yhteisöllisesti päätetty että otetaan aiheeseen liittyvä sanasto ja teoria haltuun ja pyydettiin Vikke luennoimaan kahdeksi kerraksi. Lähestyttiin aihetta kuvien kautta.

Ensinnäkin määriteltiin yhteisöllisyys. Meidän mielestä yhteisö on ryhmä, jolla on jokin yhteinen tavoite, ja tavoitteen saavuttamiseksi täytyy tehdä toimenpiteitä, Yhteisöllisyyteen liittyy vahvasti yhdessä tekeminen. Pohdittiin, että yhteisöllisyys on pääasiassa jotain posiviitivista, mutta sen sivuoireena voi syntyä myös jotain negatiivista. Esimerkiksi yhteenkuuluvuuden tunne ja ryhmähenki ovat positiivisia asioita, mutta niiden seurauksena voi syntyä kiusaamista tai porukasta pois sulkemista. Esimerkkinä koululuokka; muut voivat alkaa syrjimään yhtä jos hän poikkeaa jotenkin ryhmän muista jäsenistä. Meitä jäikin (ainakin allekirjoittaneita) pohdituttamaan, onko yhteisö yhteisö, mikäli joku sen jäsenistä ei tunne kuuluvansa siihen? Onko yksilö yhteisön jäsen, jos ei tunne kuuluvansa siihen vai kokeeko yksilö olevansa osa huonoa yhteisöä?

Maanantaina tarkasteltiin yhteisöllisyyttä eri näkökulmista mm. Aliaksen (tervetuloa yhteisöpedagogikoulutukseen) ja artikkelien avulla. Aliaksen selitettävinä sanoina toimi yhteisöllisyyteen liittyvät sanat, mm. viestintä, toimintaympäristö, sosiaalinen, yhteisö, heimo läsnäolo, yksinäisyys, me-henki ja viiteryhmä.
Tässä sitten vähän maanatain tuotoksia yhteisöllisyyden eri näkökulmista!

Keskusteluissa tuli myös esille se näkökulma, että yhteisön koossapitävä juttu voi olla myös abstrakti. Tietyt, tunteita aiheuttavat sanat, kuten koti tai isänmaa sitovat ihmisiä yhteen yhteisöiksi. Tätä on tosi hankala selittää sanoin, toivottavasti joku saa ajatuksesta kopin. Ja jos osaa selittää paremmin niin saa toki heittää kommenttia ;)!

Tässä lopuksi kuva eräästä yhteisöstä. Kaikki tekijänoikeudet pidätetään.

Lämpimin syysterveisin,

Sanni ja Iiro (tunnetaan myös nimillä "The hair", Irmeli, Irkku, Vässykkä yms...)

Kun padot murtuvat - Luomisen tuska

Terve!

Olemme Mikkelin ammattikorkeakoulussa kolmatta vuotta yhteisöpedagogeiksi opiskeleva ryhmä. Käymme tällä hetkellä "Yhteisöllisyys ja vaikuttaminen erilaisissa toimintaympäristöissä" -kurssia. Tämä toteutetaan vallankumouksellisella tiimityöskentelyn menetelmällä, jossa opettaja on mentori, yksi ryhmän jäsenistä. Väistyvä ohjaustyyli oli meille uusi ja tuntematon, mutta lähdimme tähän koskiseikkailuun avoimin mielin!

 Aloitimme viime viikolla kurssin suunnittelun. Emme rajanneet ideoita, vaan annoimme luovan virran viedä meidät mukanaan. Ajatustemme tulviva koski pauhasi voimakkaana ja ylväänä. Meidän oli miltei mahdotonta saada tuota virtaa hallintaamme. 

(eli.. porukasta kahdelta valui kuola suupielestä, yksi yritti epätoivoisesti saada äänensä kuuluviin muiden keskustelun päälle. Joku pelaa candy crushia ja toinen piirtelee paperin kulmaan.)

 

Ensimmäisiä suunnitelmia :)))

 Kaikesta huolimatta saimme kuin saimmekin kurssiin jonkinlaista järkeäkin! Pou Up alkoi saada muotonsa, kuin tyyni meri, johon ajatustemme koski laskee... 

(Tilanne saatiin hallintaan. Ensimmäisen viikon tuotoksena oli aikataulu koko kurssille, toimintasuunnitelman pääajatukset sekä tehtävien vastuujako. On hienoa, että saimme mahdollisuuden toteuttaa kurssi tiimityöskentelyn avulla. Tiimimme on tyytyväinen ja lähtee innolla kohti seuraavaa koskea.)

Ensimmäisellä viikolla meillä ei ollut vielä nimeä

 

Tällä hetkellä soi: Tammerkoskihumppa

 Rakkaudella
Hanna, Antti ja Sanna