Kaikki mielipiteet tässä kirjoituksessa ovat kirjoittajan omia, eivätkä siten edusta Pou up-tiimin tai Mamkin virallisia kantoja.
Yksi tällä matkalla kohtaamistani ryhmistä, jonka haluan nostaa tähän kirjoitukseen ovat Euroopan ulkopuolelta Saksaan (ja myös muualle Eurooppaan) saapuvat siirtolaiset.
Siirtolaisuus on ilmiönä moniulotteinen ja monimutkainen. Eurooppaan tullaan monista eri syistä ja monia eri reittejä. Ihmiset pakenevat sotaa, sortoa, vainoa, ilmastonmuutoksen seurauksia, köyhyyttä ja yleistä näköalattomuutta Eurooppaan, joka kohtelee heitä kuin roskia.
Berliinissä kohtasin niin paperillisia, kuin paperittomia siirtolaisia. Paperiton siirtolainen on henkilö, jolla ei ole virallista dokumenttia, esim. oleskelu- tai työlupaa, joka "oikeuttaisi" hänen oleskelunsa ks. maassa. Lisäksi tapasin saksalaisia, jotka auttavat siirtolaisia, kuka milläkin tavalla.
Sanotaan, että uskovaisten eväät ovat yhteisiä. Tämän huomasin myös sunnuntain tapaamisessa, jossa oli tarjolla ruokaa pientä lahjoitusta vastaan. Vapaaehtoisten joukko oli tullut paikalle jo aamukahdeksalta, jotta siirtolaisten ja tukijoiden joukko saisi aamupalan ja lämpimän aterian.
Valehtelisin, jos väittäisin etteivät sunnuntaina kuulemani tarinat koskettaneet minua. Euroopalla ja EU:lla on vielä pitkä matka kuljettavana ihmisoikuksien yhtäläisen toteutumisen suhteen. Romanikerjäläiset nukkuvat puistoissa ja leirintäalueilla, joskus pienten lastenkin kanssa, koska heitä ei päästetä asettumaan muualle. Muutamat paikalliset seurakunnat auttavat ja suojelevat kodittomia siirtolaisia mm. majoittamalla näitä. Lisäksi siirtolaiset ovat vallanneet asumiskäyttöön tyhjillään seisseen entisen koulun. Koulun ulkopuolella partioi poliisi ja kesällä koulu yritettiin tyhjentää ja sen asukkaat karkoittaa.
Eurooppa on kylmä paikka. Joskus ihmisiä kuolee, koska heidät käännytetään pois terveyskeskuksista ja sairaaloista. Esimerkiksi tilaisuudessa puhunut romaninainen kertoi yhden hänen ystävistään kuolleen paikalliseen puistoon, koska häntä ei otettu sairaalaan. Paperittomilla taas ei ole mitään asiaa sairaaloihin, sillä koskaan ei voi tietää, hälyttääkö hoitaja poliisin paikalle, kun selviää, ettei potilaalla ole henkilöllisyyspapereita. Vain harvat, useimmiten vapaaehtoiset, auttavat, ja tämäkin tapahtuu lähinnä virallisten klinikoiden ulkopuolella.
Ruma totuus on, että meillä eurooppalaisilla on suuri vastuu siitä, miksi nämä ihmiset ovat Euroopassa. Juuri meidän suuryrityksemme jenkkien ja muiden rinnalla imevät kuiviin mm. eri Afrikan maiden luonnonvaroja, korruptoivat hallintoa, ja tuhoavat ympäristöä.
"Älkää surko, järjestäytykää." Totesi jo Joe Hill (k.1915), yhdysvaltalainen ruotsalaisperäinen ay-organisoija seuraajilleen saatuaan kuolemantuomion. Saman ovat oivaltaneet myös Saksaan tulleet siirtolaiset. Paikalla oli edustajia useista eri siirtolaisten oikeuksia ajavista järjestöistä, ison osan näistä olivat perustaneet siirtolaiset itse.
Sorretuille yhteisöille erityisen tärkeää on joukkovoima ja sorron tunnistaminen myös oman viiteryhmän ulkopuolella. Siirtolaiset ilmoittivatkin, että heidän on menestyäkseen kamppailussaan toimittava yhdessä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen, sekä vammaisten kanssa. Kohtaavathan he kaikki sortoa ja syrjintää tässä yhteiskunnassa. Yhteinen ääni on kuuluvampi.
Nyt olen Frankfurtissa. Huomenna ja sunnuntaina havainnoin vähän erilaista yhteisöä. Meitä, joita huolettaa Troikan hallinnoiman, talouskurin kurjistaman Euroopan tulevaisuus. Viemme viestimme myös Euroopan Keskuspankille, kippaamalla sinne laatikoittain huonoja asioita.
Tästä kerron kuitenkin lisää ylihuomenna tai ensi viikolla, kun esittelen reissuani muulle Pou up-tiimille.
Fight the power!
-Sini-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti