Fiiliksiä Pop-Upista Urheilupuiston koululla

Terveppä terve arvoisat lukijat! Näin lähes viikon jälkeen voi jo katsella retrospektiivisesti tiistaina olleen ensimmäisen pop up -kouluvierailun fiiliksiä. Olimme jakautuneet kahtia kouluvierailuja varten ja Urskille jalkauduttiin Sanni, Iiron ja Sinin kanssa.

Aamu lähti käyntiin pienten vastoinkäymisten saattelemana, mutta emme antaneet niiden haitata toimintaamme vaan pääsimme avaamaan pop up -nuorisotilamme ajallaan. Allekirjoittaneelle suurimmat kuumotukset koko päivältä varmaan oli, kun jouduin/pääsin promoamaan meitä koulun aamunavaukseen. Muistot ylä-asteen aamunavauksista takaraivossani sopersin mikkiin jotain sekavaa ja sain kerrottua siitä, että ilmaista kahvia ja ehkä jotain tekemistäkin olisi tarjolla.

Pian tasainen yleisövirta alkoikin tulvia ovista ja ikkunoista sisään. Kahvinhimoiset vieraamme tulivat jonossa ihmettelemään heidän kirjastoaan, jonka olimme onnistuneet muuttamaan viihtyisäksi ja trendikkääksi nuorisotilaksi. Olimme alimitoittaneet asiakaskuntamme kyltymättömän kofeiininhimon ja pian jono kasvoikin, kun odottelimme kahvin tippumista.

 

 

Dehydraation kourissa olevat nuoret tappoivatkin aikaa ennen kahvitarjoilua aktiviteeteissa, joita heille olimme valmistelleet. Älypelit, pleikkari ja fiilislakana olivat erittäin suosittuja kohdeyleisömme keskuudessa ja ei kulunut hetkeäkään, kun jokin näistä ei olisi ollut käytössä. Tilaa oli kaikille yllinkyllin, pahinta ruuhka-aikaa lukuunottamatta, istumiseen sekä kahvin nauttimiseen.

Ajatusjoulukuusi, jonka toimme myös mukanamme, täyttyi useista kymmenistä ideoista, jotka viemme kaupunginpäättäjille. Joulukuusen ideana oli saada nuoret kirjoittamaan parannusehdotuksia Mikkeliin ja koristelemaan kirjoitetuilla viesteillä kuusen oksat. Saamamme kehitysehdotukset olivat kekseliäitä sekä ajankohtaisia. Uskonkin päättäjien kuulevan mielellään, mitä nuorilla on tarjota kaupungin parantamiseksi.

 

                Viesti johon tiivistyy kokonaisuudessan nuorisotyön merkitys

Mitäs fiiliksiä jäi käteen reissusta? Hehkutin osalle ryhmästä jo päivän aikana sitä, että miten "tämä on sitä työtä, miksi haluan opiskella tätä alaa." Saamamme positiivinen palaute sekä oppilailta että opettajilta on se suola, miksi me teemme tätä. Useat oppilaat ja opettajat kysyivätkin, koska tulemme uudestaan tai miksi tätä ei tehdä useammin. En voikaan kuin ihmetellä, miksi tällaista työtä ei sitten tehdä, kun sitä kaikki osapuolet selkeästi haluavat?

Kukkonen (2011, 9-10) kirjoittaa koulunuorisotyön merkityksestä yhteishengen ja ilmapiirin luonnissa. Opettajilla ei välttämättä ole aikaa tai resursseja käyttää ryhmäyttämiseen ja positiivisen kouluympäristön luomiseen, sillä heidän tärkein tehtävänsä on opetuksen toteuttaminen. Koulunuorisotyö keskittyykin kokonaan luokan sisäisten ongelmien ja ryhmädynamiikan parantamiseen. Yhteiset luokkaryhmänä tai koko kouluna toteuttavat asiat nostavatkin yleistä mielialaa.

Mielestäni saimmekin hyviä esimerkkejä tästä ryhmäyttävästä vaikutuksesta tuona yhtenä päivänä, jonka olimme heidän koulullaan. Oppilaat eri luokilta tulivat hyvin toimeen keskenään ja juuri mitään järjestyshäiriöitä ei ollut. Puhuimme myös osan ryhmäläisten kanssa siitä, miten jo muutaman samanlaisen vierailun jälkeen voisimme saada nuoriin yhteyden, josta myös Kukkonen (2011, 10) puhuu. Hänen mukaan koulunuorisotyö tavoittaa oppilaat paremmin, koska työ perustuu kokonaan sosiaalisiin suhteisiin ilman opetusta. Nuorisotyöntekijä nähdäänkin vähemmän auktoriteettina ja hänelle on mahdollista puhua avoimmin kuin esimerkiksi opettajalle.

Kehotankin kaikki tarttumaan toimeen koulunuorisotyön puolesta puhujana ja ajamaan sen tekemistä vielä enemmän sillä siellä sille on enemmän kuin tarvetta.

-Antti

Lähteet: 

Kukkonen, Sini 2011, "Meillä saattas olla ihan kuollut luokka" koulunuorisotyön vaikuttavuus kouluviihtyvyyteen. Mikkeli: Mikkelin Ammattikorkeakoulu